Valmistautuminen kevääseen voi alkaa!

 

Taas se aika vuodesta, kun sormet syyhyävät päästä kylvöpuuhiin. Siemenet ja muut istutustarvikkeet on tilattu. Nopeimmat ovat ne jo ehtineet kylvääkin.

Sitä ei vielä kukaan tiedä, mitä tuleva kasvukausi tuo tulleessaan. Millaiset sääolosuhteet saadaa ja mitä tuholaisparvia ilmavirrat tuovat Euroopasta? Miten Suomessa luonnonvaraisesti elävät kasvintuhoojat ovat talvehtineet?

Kokosin muistilistan asioista, joita on hyvä ottaa huomioon nyt kevään kynnyksellä! Harmittavan usein meihin ollaan yhteyksissä vasta silloin, kun tuholaisongelma on päässyt jo todella pahaksi ja kaikki muut keinot on kokeiltu. Olisiko nyt aika sellaiselle kasvatuskaudelle, että biologista torjuntaa kokeilee ensimmäisenä vaihtoehtona?

 

Ennakkotoimenpiteet

Mikäli syksyllä et ole vielä näitä tehnyt, viimeistään ennen kylvöjä olisi hyvä miettiä seuraavaa työlistaa:

  • Vanhojen kasvijätteiden raivaus ja hävittäminen (Tämä olisi ollut parempi tehdä jo heti syksyllä vähentääkseen talvehtivien tuholaisten määrää, mutta viimeistään nyt hommiin, ennen kuin vihannespunkit heräilevät tai kirvojen talvimunat kuoriutuvat ilmojen lämmettessä!)
  • Kasvihuoneen ja muiden kasvatustilojen huolellinen desinfiointi (esimerkiksi höyrypuhdistin on ekologinen ja tehokas apuväline tähän)
  • Ruukkujen ja työvälineiden pesu

Tarkkailu

Tarkkailu kannattaa aloittaa heti, kun sirkkalehdet nousevat kasvualustan pinnalle tai monivuotiset puuvartiset kasvit alkavat muodostaa uusia lehtiä. Tarkkailun olisi hyvä olla säännöllistä ja järjestelmällistä, jotta tuholaiset löydetään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Luuppi on näppärä apuväline kaikkien yleisimpien kasvintuhoojien, kuten kirvojen, kehrääjäpunkkien (vihannespunkki), ripsiäisten sekä harsosääskien tarkkailussa. 10-kertaisella suurennoksella pärjää pitkälle. 15-kertaisesti ja 20-kertaisesti suurentavat luupit tulevat kysymykseen, kun kasvustosta löydettyjä tuholaisia halutaan tutkia entistä tarkemmin. 10-kertainen suurennos on kuitenkin helpoin käyttää, sillä mitä suurempi suurennos on, sitä pienempi on myös tarkkuusalue ja luupilla katsominen haastavoituu.

Tarkkailussa kannattaa käyttää apuna myös liima-ansoja. Aikuiset, lentävät yksilöt, lentävät ansaan ja jäävät siihen kiinni. Tarkkailun lisäksi liima-ansoilla on myös torjuntavaikutusta.

Siniset liima-ansat houkuttelevat pääasiassa ripsiäisiä, kun taas keltaiset liima-ansat harsosääskiä, jauhiaisia sekä ripsiäisiä. Liima-ansoja on saatavilla montaa eri kokoa TarhurinApu-verkkokaupassa.

 

Ennakkotorjunta

Biologinen torjunta tehoaa parhaiten ennakkotorjunnassa sekä lievässä saastunnassa. Liian pahaksi päässyt tuholaiskanta saattaa olla liian iso pala purtavaksi torjuntaeliöille. On tärkeää ensin tunnistaa tuholaissaastunnan taso, ennen kuin suunnittelee tarkemmin millaista torjuntaa haluaa toteuttaa.

Petopunkkipussit soveltuvat parhaiten ennakkotorjuntaan sekä lievään saastuntaan. Pussit sisältä petopunkkien kaikkia kehitysasteita, kantoainetta sekä petopunkeille mukaan pakattua ruokaa. Pussit toimivat niin sanoittuina petopunkkitehtaina, joista tulee usean viikon ajan petopunkkeja ulos pikku hiljaa. Tällainen hidas torjuntamuoto soveltuu parhaiten ennakkotorjuntaan. Jos esimerkiksi ripsiäisiä on jo enemmälti kasvustossa, ei petopunkkien vähäinen määrä riitä pitämään ripsiäiskantaa kurissa. Tällöin tarvitaan esimerkiksi irtopetopunkkeja, jotka levitetään kaikki kerralla kasvustoon aloittamaan massatorjunta.

Ripsiäisten ennakkotorjunnassa kannattaa käyttää ripsiäispetopunkkipusseja sekä sinisiä liima-ansoja. Lisätietoja ripsiäisten torjunnasta aiemmasta kirjoituksestamme: Ripsiäiset ja niiden biologinen torjunta.

Kirvojen ennakkotorjunnassa käytetään kirvavainokaisia, jotka toimitetaan pienessä pahviputkessa muumioina. Putkilon päässä on korkki, joka avataan ja jonka rei’istä pienet vainokaiset lentävät ulos etsimään kasvustosta kirvoja loisittavakseen. Tutustu kirvavainokaisiimme: VerdaProtect-tuotesivullamme.

Vihannespunkkien ennakkotorjuntaan meiltä löytyy luomuhyväksytty, rypsiöljypohjainen valmiste: Baby booster. Booster laimennetaan veteen 0,5% liuokseksi ja sumutellaan kasvustoon kauttaaltaan. Boosterilla voidaan vihannespunkkien lisäksi torjua härmää. Mikäli booster-käsittelyistä huolimatta kasvustossa alkaa näkyä merkkejä lisääntyvästä vihannespunkkipopulaatiosta, kannattaa levittää Kalifornianpetopunkkeja sekä pahemmassa saastunnassa ansaripetopunkkeja. Näitä voidaan käyttää myös yhdessä tehostamaan torjuntaa. Kalifornianpetopunkit soveltuvat paremmin ennakkotorjuntaan, sillä ne selviytyvät kasvustossa myös muun ravinnon turvin (kuten siitepölyn), kun taas ansaripetopunkit syövät ainoastaan vihannespunkkeja, eivätkä selviydy kasvustossa ilman niitä.

 

Ennakkotorjunnasta huolimatta joskus voi käydä näin, että kirvat ryöpsähtävät. Kuvassa chili ja persikkakirva. Kuva:

Tarkkailusta ja ennakkotorjunnasta huolimatta tuholaiset lisääntyvät

Aina ei ole ihan omissa käsissä tai edes kasvattajan syy, jos tuholaiset räjähtävät käsiin. Joskus ilmasto-olosuhteet tai jatkuva ulkoapäin tuleva tuholaispaine ajavat tuholaissaastunnan siihen pisteeseen, että pelkkä ennakkotorjunta ja tarkkailu eivät enää riitä. Silloin on valittava järeämmät aseet käyttöön. Tehdä esimerkiksi toistuvia levityksiä (2-4 viikon välein) tai yhteislevityksiä useammasta eri torjuntaeliöstä (esim. kesärikkaluteet + ripsiäispetopunkit ripsiäsiä vastaan tai harsokorennon toukat tukemaan kirvavainokaisten torjuntaa kirvoja vastaan). Hyvin voimakkaasti saastuneet kasvit kannattaa joissain tapauksissa hävittää kokonaan, mikäli samassa tilassa on myös muita kasveja, joita haluaa suojella. Myös torjunta-aineiden sekä torjuntaeliöiden vuorottelua voi kokeilla, kunhan muistaa pitää riittävät varoajat torjuntaeliöiden levityksen ja torjunta-aineen käytön välillä.

Meillä on työn alla taulukko, johon olemme koonneet yleisimmät torjuntaeliöt sekä niiden levitysmäärät. Saamme tämän taulukon toivottavasti julkaistua tässä vielä ennen pääsesonkia!

Kannattaa seurata kanaviamme instgram: @tarhurinapu sekä facebook  sillä tiedotamme siellä, kun uusi ohje on julkaistu!

 

Teksti ja kuvat: Katrianna Leino, Puutarhatalouden Hortonomi, joka vastaa Biotuksen TarhurinApu-tuoteryhmästä.