Villakilpikirvat

Tunnistus

Suomessa kilpikirvoja esiintyy joillakin puuvartisilla kasveilla, esimerkiksi puna- ja mustaherukalla, karviaisella ja hedelmäpuilla sekä kasvihuoneissa lähinnä koristekasveilla. Kilpikirvojen kilpi, jonka ne erittävät itsensä ja jälkeläistensä suojaksi, voi olla joko jauhemaisen suomuinen (villakilpikirvat: kauno- ja villakilpikkä) tai kova ja vahamainen (nappikilpikirvat). Aikuiset kilpikirvanaaraat ovat siivettömiä, eikä niillä ole selkeästi erotettavaa päätä, keski- tai takaruumista. Kaikilla lajeilla ei ole edes jalkoja. Lisäksi niiden tuntosarvet ovat surkastuneet pois. Harvoin tavattavat koiraat ovat enemmän hyönteismäisiä.

Vioitus

Kilpikirvojen nuoruusasteet ja naaraat ovat kasvintuhoojia, jotka vioittavat kasveja imemällä niiden solunesteitä ja erittämällä kasveja tahraavaa mesikastetta. Kilpikirvat saattavat myös levittää kasvien virustauteja. Aikuiset koiraat eivät vioita kasveja. Suurin haitta on villakilpikirvojen erittämä mesikaste ja siinä elävät noki- ja härmäsienet.

Biologia

Monet kilpikirvalajit lisääntyvät neitseellisesti. Naaras munii kilpensä alle suojaan suuren määrän munia, joista toukat kuoriutuvat. Usein ainoastaan ensimmäinen toukkavaihe on liikkuva, muut vaiheet pysyttelevät paikoillaan ravintokasvilla. Villakilpikirvojen heimossa naarailla on sentään jalat ja ne pystyvät jonkin verran liikkumaankin.

Kaunokilpikkä (Pseudococcus longispinus)

Kaunokilpikän isäntäkasvivalikoimaan kuuluvat esimerkiksi hienohelma, begonia, palmut, kiinanruusu, liljat ja kaktukset. Kaunokilpikkänaaraat elävät lehden pintaan kiinnittyneinä. Ne ovat noin 3-5 mm pitkiä ja ne erittävät ruumiinsa ympärille kellertävän tai harmahtavan vahapeitteen. Aikuisen naaraan tunnistaa kahdesta pitkästä, ruumiin peräpäässä olevasta säikeestä. Nämä säikeet ovat yhtä pitkiä kuin hyönteisen ruumis.

Villakilpikkä (Planococcus citri)

Villakilpikän isäntäkasvivalikoimaan kuuluvat muun muassa amaryllis, saniaiset, orkideat ja eri Citrus -suvun kasvit. Villakilpikän keltaiset munat ovat naaraan erittämän munasäkin suojassa. Toukat ovat 0,5-4 mm, pyöreänsoikeita. Vahakerros kehittyy niiden pinnalla vasta ensimmäisen toukka-asteen jälkeen. Aikuinen villakilpikkänaaras on ovaalin muotoinen, 4-5 mm pitkä, 1,5 mm leveä. Se erittää ympärilleen villamaisen suojuksen, joka voi olla 5-15 mm. Aikuisella naaraalla saattaa näkyä pituussuunnassa harmahtava raita selkäpuolella. Villakilpiköiden imentä heikentää kasvia. Suurin haitta on villakilpiköiden erittämä mesikaste ja siinä elävät noki- ja härmäsienet. Lisäksi villakilpikät erittävät kasveihin myrkkyjä, jotka saattavat aiheuttaa joidenkin kasvien epämuodostumista.

Amerikanleppäpirkot sekä Anagyrus pseudococci -loispistiäinen torjuvat villakilpikirvoja. Villakilpikirvojen torjuntaan käytetään myös feromoniansoja, jotka houkuttavat koiraat ansaan ja siten vähentävät niiden lisääntymistä. Huom! Amerikanleppäpirkot, loispistiäinen sekä feromoniansa torjuvat VAIN villakilpikirvoja. Kilpikirvoja vastaan meillä ei ole biologisia torjuntakeinoja.

Torjuntaeliöt

Amerikanleppäpirkko (Cryptolaemus montrouzieri)

Amerikanleppäpirkko on yksi tärkeimmistä villakilpikirvojen torjuntaeliöistä.

Sekä aikuiset että toukat ovat petoja. Niille kelpaa ravinnoksi kaikki villakilpikirvojen eri kehitysasteet. Yksi amerikanleppäpirkko voi syödä elinaikanaan jopa 300 villakilpikirvaa, jos olosuhteet ovat sille suotuisat. Aikuiset amerikanleppäpirkot ovat noin 4 mm, niiden etu- ja takapää ovat oransseja. Muu ruumis on ruskeanmusta. Munat naaras munii yksittäin villakilpikirvayhdyskuntien sekaan. Toukka kuoriutuu 8 päivässä ja noin 2 viikossa se kasvaa yli senttimetrin mittaiseksi. Toukka muistuttaa villakilpikirvoja, sen erottaa villakilpikirvoja nopeammasta liikkeestä, sekä tummasta alapuolesta. Aikuiset petokuoriaiset voivat elää jopa 2 kuukautta (mikäli niillä on riittävästi ravintoa saatavana), jonka aikana naaras munii 400-500 munaa.

Pakkauskoot ja kantoaineet

  • 25 amerikanleppäpirkkoa / rasia (kantoaine paperisilppu)
  • 100 amerikanleppäpirkkoa / rasia (kantoaine paperisilppu)

Amerikanleppäpirkot toimitetaan aikuisina.

Käyttöohje

Amerikanleppäpirkot levitetään suoraan saastuntapesäkkeisiin: 2 yksilöä/m2 ja pahoihin saastuntakohtiin 10 yksilöä/m2.

Huomioitavaa

Amerikanleppäpirkkoja voidaan säilyttää muutaman päivän ajan huoneenlämmössä (15-20°C), auringonvalolta suojattuna. Amerikanleppäpirkkojen käyttö vaatii yli 19 asteen keskilämpötilan, kosteuden tulee olla yli 60% ja päivänpituuden >12 tuntia. Amerikanleppäpirkot ovat herkkiä kylmyydelle ja niitä ei tule säilyttää jääkaapissa!

Amerikanleppäpirkot ovat lentäviä torjuntaeliöitä ja niitä suositellaan käytettäväksi vain suljetuissa tiloissa, kuten kasvihuone, sisätilat tai lasitettu parveke.

Villakilpikirva-feromoni

Villakilpikirvojen koiraat ovat kooltaan 2-3 mm. Toisin kuin naaraat, villakilpikirvakoiraat ovat siivellisiä ja leviävät tehokkaasti lentämällä. Koiraat eivät vahingoita kasveja. Villakilpikirva-feromoni houkuttelee ansaan ainoastaan koiraita. Feromoniansan avulla saadaan villakilpikirvakantaa pienennettyä, sillä ansaan lentäneet koiraat eivät pääse parittelemaan naaraiden kanssa. Muita lajeja se ei houkuttele.

Pakkaus: 1 kpl villakilpikirvaferomoni/pakkaus. (huom, feromonin lisäksi tarvitset liima-ansoja tai feromonipyydysrungon ja liimapohjia, tilattava erikseen)

Villakilpikirva -feromonin käyttö:

Feromoni asetetaan liima-ansan kanssa kasvustoon tai kasvuston läheisyyteen. Feromonihaihduttimen kanssa voi käyttää joko keltaisia liima-ansoja (20×25 cm on sopivin), joihin kapseli asennetaan tai teltta-ansaa, jossa on liima-pohja ja pyydysrunko. Yksi feromoniansa riittää hyvin pieneen kasvihuoneeseen/asuintilaan.

Feromoneja voi säilyttää pakastimessa käyttöönottoon asti. Feromonihaihdutin vaihdetaan 6-8 viikon välein. Vaihtamisväli riippuu olosuhteista. Vanhan feromonin voi jättää kasvustoon vielä muutamaksi viikoksi.

Anagyrus pseudococci -loispistiäinen

Anagyrus pseudococci -pistiäinen loisii villakilpikirvoja. Aikuinen naaras on noin 2 mm kokoinen ja väritykseltään ruosteen ruskea, sillä on harmaita viiruja selässä. Sen tuntosarvet ovat valkoiset, ja niiden pää on suuri ja musta. Loispistiäisten kehitysvaiheisiin kuuluu muna, 5 toukkavaihetta, kotelovaihe ja aikuinen. Naaraat munivat villakilpikirvojen sisään. Loispistiäisen kehittyessä villakilpikirva turpoaa ja muuttuu vaaleammaksi. Loispistiäisten saavutettua viidennen kehitysmuotonsa, on villakilpikirva jo täysin muumioitunut. Muumioitunut villakilpikirva on kellanruskea. Aikuinen loispistiäinen syö tiensä ulos muumiosta ja lähtee etsimään uusia villakilpikirvoja. Villakilpikirvan muumioitumiseen kuluu 8 päivää loispistiäisen munittua sen sisään.

Pakkauskoko ja kantoaine

  • 250 kpl/pullo. Ei kantoainetta (ei tällä hetkellä verkkokaupan valikoimissa)

Käyttö

Loispistiäiset vapautetaan pullosta lähellä kasvustoa. Ne ovat hyvin tehokkaita etsimään villakilpikirvoja pienessäkin saastunnassa, joten ne soveltuvat hyvin ennakkotorjuntaan. Yksi pullo riittää hyvin suurelle alueelle; suureen kasvihuoneeseen tai useaan huoneeseen.

Anagyrus pseudococci -loistpistiäisiä suositellaan käytettäväksi suljetuissa tiloissa, esimerkiksi kasvihuone, sisätilat tai lasitettu parveke.

Yhteystiedot

TarhurinApu (Biotus Oy)

Tiilenlyöjänkatu 5
30100 FORSSA

Ota yhteyttä
050 309 0810

tarhurinapu@biotus.fi

TarhurinApu

Biotus

Tarhurinapu sivuston teksti ja kuvat
© Biotus Oy / valokuvaajat

Y-tunnus 1840555-9

Pääsääntöisesti olemme tavoitettavissa

maanantaista perjantaihin klo 8-16