Punapunkit ( ​” Flat mite ”, ” False spider mite ” , ” Red spider mite ” )

Koristekasveilla esiintyviä punertavia punkkilajeja ovat mm. Brevipalpus sp. ja Tenuipalpu sp. Ne tunnetaan nimillä ”False spider mite”, ”flat mite” sekä ”red spider mite”, mutta lajeille ei ole virallisia suomenkielisiä nimiä.

”Flat mite”-punkit ovat hitaasti kehittyviä, nimensä mukaisesti lättänöitä punkkeja. Ne muistuttavat vihannespunkkeja, mutta ovat kooltaan pienempiä kuin vihannespunkit. Niiden kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 30-50 päivää (20-21 asteen lämpötilassa). Aikuiset ”Flat mite”-punkit elävät noin kuukauden ja munivat noin 30 munaa elinaikanaan. Ne ovat muihin punkkeihin verrattuna hitaita lisääntymään.

Flat mite -punkkeja kannattaa tarkkailla lehtien alapinnoilta. Ne aiheuttavat ruskean värimuutoksen kohtaan, jossa niitä esiintyy. Punkkien vioitus johtaa usein kasvien ennenaikaiseen ikääntymiseen. Nämä punkit erittävät kasvustoon yhdisteitä, joka voi aiheuttaa epämääräistä kasvua. Toisin kuin vihannespunkit, Flat mite-punkit eivät tee seittiä.

Flat mite punkkien torjunnasta meillä ei ole omakohtaista tutkimustietoa. Niiden torjuntaan voi kuitenkin kokeilla Amblyseius swirskii -petopunkkeja sekä Carbon kick booster-valmistetta. Emme anna torjunnan toimivuudesta tai tehosta takeita.

 

Tappipunkit

Begoniapunkit ovat hyvin pieniä tappipunkkeihin kuuluvia punkkeja, joiden väritys vaihtelee isäntäkasvin mukaan. Begoniapunkkien näkemiseen tarvitaan 20-kertaisesti suurentava luuppi tai mikroskooppi. Begoniapunkit iskevät nuoriin kasvinosiin, erityisesti lehti- ja kukkasilmuihin.  Silmujen aukeamattomuus, lehtien kärkien käpristyminen, lehtien reikiintyminen sekä korkkiintuminen ovat tyypillisiä oireita begoniapunkkien saastuttamassa kasvissa. Pahimmillaan kasvin kasvu voi pysähtyä kokonaan.

Begoniapunkkien torjunta on vaikeaa. Lievää saastuntaa voidaan yrittää torjua Amblyseius barkeri -petopunkeilla. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että begoniapunkit aiheuttamien oireiden ilmaannuttua, punkit ovat ehtineet olla kasvissa jo useamman viikon ja tapaus voi olla menetetty jo siinä vaiheessa. Pahassa saastuntatapauksessa saastuneen kasvin hävittäminen voi olla järkevintä, jotta begoniapunkit eivät pääsisi leviämään muille kasveille.

 

 

Kilpikirvat

Kilpikirvoja on useita eri lajeja, esimerkiksi nappikilpikirvat ja kuorikilpikirvat. Niiden väritys vaihtelee vaaleasta melkein mustaan, riippuen lajista sekä kehitysasteesta. Ne elävät yleensä kasvien lehtien alapinnoilla ja imevät kasvinesteitä. Kilpikirvat erittävät mesikastetta, joka tahraa lehtiä ja toimii alustana noki- ja härmäsienille. Kilpikirvat levittävät myös kasvitauteja.

Kilpikirvojen kilpi suojaa niitä sekä biologiselta, että kemialliselta torjunnalta. Niitä voidaan torjua mekaanisesti (voimakkaalla vesisuihkulla putsaaminen, kasveilta harjaaminen, nyppiminen, pyyhkiminen, pahiten saastuneiden kasvien tai kasvinosien hävitys), mutta usein paras keino on hävittää saastunut kasvi.

Biologisia torjuntakeinoja kilpikirvoja vastaan meillä ei ole valitettavasti saatavilla.

 

 

Perhostuholaiset

Vihannesyökkönen (rantatarhayökkönen)

Vihannesyökkönen (viralliselta nimeltään rantatarhayökkönen) on yleinen maamme etelä- ja keskiosissa sekä saaristossa. Lajin isäntäkasveihin kasvihuoneissa kuuluvat esimerkiksi tomaatti, kurkku, krysanteemi, neilikka ja syklaami.Vihannesyökköset ovat yöperhosia. Ne lentävät ja munivat vain hämärässä tai yöllä, joten niiden ilmaantuminen kasvihuoneisiin saattaa olla vaikea havaita. Tarkkailu feromonipyydysten avulla auttaa sekä havaitsemaan yökköset, että ajoittamaan torjunnan oikein.

Aikuiset ovat 1,5 cm:n mittaisia perhosia. Niiden etusiivet ovat punertavanruskeat, parin sentin pituiset ja niissä on valkeat aaltoviirut, jotka muodostavat W-kirjaimen siipien kärkeen. Siivissä on myös muutama kellertävä laikku.

Vihannesyökkösten munat ovat lehtien alapinnoilla 60-300 munan ryhmissä. Munista kuoriutuvilla toukilla on vaaleanruskea pää. Ne ovat alussa vain noin 2-3 mm pitkiä, mutta kasvavat reilussa kuukaudessa 3-5 cm:n mittaisiksi. Väriltään toukat ovat vihreitä, kellertävänruskeita tai ruskeita, ja niiden kyljissä on keltainen juova. Toukissa on pieniä vaaleita ja tummia pisteitä, tummia pisteitä kuitenkin harvemmassa kuin vaaleita. Vihannesyökkösen koteloita ympäröi maasta ja roskista tehty, muutaman senttimetrin mittainen kotelokoppa.

Vihannesyökkösen toukat syövät kasvien lehtiä, varsia, kukkia ja hedelmiä. Pienet toukat syövät lähinnä lehden alakettoa, suuremmat puolestaan pureksivat koko lehden jättäen jälkeensä vain lehtiruodin. Yhden yön aikana 2-3 isoa toukkaa pystyy syömään tomaatin lehden pelkäksi rangaksi. Aikuiset perhoset eivät vahingoita kasveja.

Vihannesyökköstä voidaan tarkkailla ja torjua feromonipyydyksillä. Feromonipyydyksillä voi tarkkailla aikuisten yökkösten ilmaantumista.

Aitomunakiilukaisia käytetään vihannesyökkösten biologisessa torjunnassa.

 

 

 

Yhteystiedot

TarhurinApu (Biotus Oy)

Tiilenlyöjänkatu 5
30100 FORSSA

Ota yhteyttä
050 309 0810

tarhurinapu@biotus.fi

TarhurinApu

Biotus

Tarhurinapu sivuston teksti ja kuvat
© Biotus Oy / valokuvaajat

Y-tunnus 1840555-9

Pääsääntöisesti olemme tavoitettavissa

maanantaista perjantaihin klo 8-16