Luumukääriäinen (Cydia frunebana)

Tunnistus

Aikuinen luumukääriäinen on noin 6–7 mm pitkä. Se on yleisväriltään harmaanruskea, siivissä harmaata kirjailua. Luumukääriäinen muistuttaa tavallista suurempaa pikkuhedelmäkääriäistä, mutta on vaaleampi, eikä siivissä ole punertavaa värisävyä (myös pikkuhedelmäkääriäinen voi vioittaa luumuja).

Luumukääriäinen lentää kesä–heinäkuussa. Jos kevät on aikainen ja kesä tavallista lämpimämpi, voi esiintyä myös toinen sukupolvi heinä–elokuun vaihteessa.

Viotus

Luumukääriäisen toukka kaivaa aluksi raakileen kuoren alle pienen käytävän. Kaivautumiskohtaan pusertuu nestettä, kumivuotoa, joka kuivuu hedelmän pintaan. Samanlaista vuotoa voi aiheutua muistakin mekaanisista vioituksista. Toukka kaivautuu maltoon lähelle luumun kiveä. Toukka poistuu luumusta ja vioitetut hedelmät varisevat maahan. Haitallisimpia ovat myöhään esiintyvät toukat, joita voi olla vielä kypsissä hedelmissä. Esiintyminen ja kehitys riippuvat lämpötiloista, vioituksia esiintyy eniten, kun on useita perättäisiä lämpimiä kesiä.

Biologia

Luumukääriäinen talvehtii toukkana kotelokehdossa, usein luumupuun rungon suojaisissa raoissa. Naaraat munivat yksittäisiä munia kehittyvien raakileiden pintaan. Toukat kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua ja kaivautuvat luumun sisään.

Tarkkailu ja torjunta

Luumukääriäisiä voidaan tarkkailla feromoniansoilla. Feromoni houkuttelee omenakääriäisiä, jotka ansaan lennettyään jäävät siniseen liimapohjaan kiinni. Pyydykset asennetaan kukinnan päättyessä ja niihin tulisi vaihtaa uusi feromoni heinäkuun puolivälissä.

Feromonipyydyksellä on myös torjuntavaikutusta. Pyydykseen joutunut koiras vähentää naaraiden mahdollisuuksia lisääntymiseen, ja näin myös vioitusten määrä voi vähentyä. Yhden pyydyksen toimintasäde on joitakin kymmeniä metrejä, ja vallitsevista tuulista riippuu, kuinka hyvin se kattaa tarvittavan alueen.

Luumukääriäisen talvehtivia toukkia voidaan myös torjua isosukkulamadoilla. Tee sukkulamatokäsittely sadonkorjuun jälkeen tai keväällä ennen kuin luumukääriäisen toukat koteloituvat. Tärkeintä on, että ilmankosteus olisi mahdollisimman korkea levityksen aikana ja sen jälkeen. Sukkulamadot olisikin hyvä ruiskuttaa esimerkiksi sateisella säällä, jolloin luumupuiden rungot ovat märkiä. Ruiskuta liuos mieluummin ilta-aikaan, jolloin rungot pysyvät kosteana yön yli. Lämpötilan tulee olla yli 8  ̊C tai korkeampi muutaman tunnin ruiskutuksen jälkeen, sillä sukkulamadot tarvitsevat aikaa löytääkseen luumukääriäisentoukat. Lämpötilan tippuminen ei vahingoita sukkulamatoja, jos runko pysyy kosteana. Suoraa auringonvaloa ja yli 30  ̊C lämpötiloja tulee välttää. Sukkulamadot ovat herkkiä uv-säteille. Isosukkulamato -käsittely tappaa kääriäistoukkia, ja sitä kautta vähentää (käsittelyä seuraavana keväänä) aikuisten luumukääriäisten määrää. Tai ajoituksen onnistuessa kevätkäsittely vähentää satovuoden kääriäisten määrää.

Tunnistuskuvia ja lisätietoja tietokortistamme:

Luumukääriäinen feromoni biotus oy tietokortit

 

Yhteystiedot

TarhurinApu (Biotus Oy)

Tiilenlyöjänkatu 5
30100 FORSSA

Ota yhteyttä
050 309 0810

neuvonta@tarhurinapu.fi

TarhurinApu

Toimitusehdot ja maksutavat

Tarhurinapu sivuston teksti ja kuvat
© Biotus Oy / valokuvaajat

Y-tunnus 1840555-9

Pääsääntöisesti olemme tavoitettavissa

maanantaista perjantaihin klo 8-16