Kirvat

Tunnistus

Kirvat ovat pehmeäihoisia, aikuisena 1,5-4 mm:n mittaisia, siivellisiä tai siivettömiä hyönteisiä. Ne elävät usein tiheinä yhdyskuntina. Kirvojen ruumis on pulleahko ja sen takaosassa on yleensä selkäputket. Kirvojen jalat ja tuntosarvet ovat pitkät ja hennot. Kirvojen nuoruusasteet muistuttavat aikuisia kirvoja, joskin ovat näitä pienempiä. Eri kirvalajien tunnistaminen toisistaan on tärkeää, sillä biologisessa torjunnassa käytetään eri kirvalajeille eri torjuntaeliöitä. Kirvalajeja on Suomessa satoja, mutta kotipuutarhoissa yleisimpiä kirvalajeja ovat koiso-, persikka- ja juurikaskirva.

Vioitus

Kirvat heikentävät kasveja imemällä niistä kasvinesteitä. Nesteistä kirva käyttää pääasiassa valkuaisaineita. Ylimääräinen sokeri erittyy sokeripitoisena ulosteena (kirvahunajana eli mesikasteena) kirvan ruumiin ulkopuolelle. Mesikaste tahrii kasveja ja lisäksi se on hyvä kasvualusta erilaisille homeille. Homeet piilaavat kasvien ulkonäköä ja heikentävät niiden yhteyttämiskykyä. Kirvojen imentä saattaa pysäyttää kasvien nuppujen ja versojen kasvun. Lisäksi kirvat levittävät monia kasvien virustauteja, esimerkiksi kurkun mosaiikkivirusta.

Kirvojen nopea lisääntyminen ja suuret kirvapopulaatiot lienee suurin haitta harrastajaviljelmillä. Osa kirvoista on niin pieniä, että tarkkailun avuksi tarvitsee luupin tai suurennuslasin. Yleensä ensimmäisenä kirvojen olemassaolon huomaa niiden jättämistä kirvanahkoista lehdillä.

Biologia

Kasvihuoneissa kirvat lisääntyvät yleensä ilman hedelmöitystä eli neitseellisesti. Naaraat synnyttävät eläviä poikasia (noin 60-100/naaras), jotka puolestaan alkavat lisääntyä jo viikon kuluttua syntymästään. Nuoruusvaiheiden välillä kirvat luovat nahkansa ja näitä irtonaisia nahkoja näkyykin usein myös kasvien lehdillä.

Yleisimmät kirvalajit:

Koisokirva (Aulacorthum solani) 1,8–3 mm kokoinen ja väritykseltään vihertävä. Siivettömien aikuisten pakaroiden päällä selvästi tummat laikut. Tuntosarvet ovat ruumista pidemmät.

Persikkakirva (Myzus persicae): 1,2–2,3 mm kokoinen ja väritys vaihtelee vaaleanpunaisesta keltaiseen ja vihertävään. Selkäputket usein keskeltä ja kärjestä hieman pullistuneet ja tummuneet. Tuntosarvet ulottuvat selkäputkiin saakka.

Juurikaskirva (Aphis fabae): 1,5–3 mm kokoinen. Väritykseltään ne ovat mattamustia, ruskeita tai oliivinvihreitä. Niiden tuntosarvet ovat puolet ruumiin pituudesta. Jalat ovat vihreät, joissa tummat nivelkohdat.

Kirvoja torjutaan mm. harsokorennon toukilla, kirvavainokaisilla, kaksipistepirkoilla sekä kirvasääskillä.

Torjuntaeliöt

Harsokorento (Chrysopa spp.)

Harsokorennon toukat ovat yleispetoja, jotka syövät lähes kaikkia kirvalajeja. Ne ovat noin 2–3 mm kokoisia, mutta voivat kasvaa jopa 1 cm mittaisiksi. Toukat voivat syödä jopa satoja kirvoja kehityksensä aikana. Harsokorentoja voidaan käyttää lähes kaikkien kirvalajien torjuntaan. Kirvojen ohella harsokorennot syövät myös mm. pienissä määrin ripsiäisiä ja vihannespunkkeja. Niiden tiedetään myös syövän mm. villakilpikirvoja, perhosten munia, kaskaita ja jopa omia lajitovereitaan. Aikuiset harsokorennot eivät ole petoja vaan käyttävät ravinnokseen esim. siitepölyä ja mettä.

 

Pakkauskoot ja kantoaineet

  • Harsokorento (Chrysopa spp.) 500 kpl / pakkaus (kantoaine tattarinkuori)

 

Käyttö:

Harsokorennon toukat toimitetaan tattarinkuori-kantoaineessa. Sekoita pulloa ennen avaamista. Toukat levitetään kasvustoon ripottelemalla lehtien päälle. Toukat levitetään suoraan kirvasaastuntakohtiin ja lähiympäristöön, kannattaa levittää pahoihin saastuntakohtiin reilummin toukkia. Harsokorennon toukat liikkuvat hyvin kasvustossa ja voivat siirtyä kasvista toiseen niiden ollessa lähekkäin. Harsokorennon toukat ovat hyvin pieniä ja piiloutuvat kantoaineen joukkoon sekä kasvustoon, usein levitettäessä suurinta osaa niistä ei edes huomaa. Torjunta toimii

 

Huomioitavaa

Harsokorennoista on apua kasvihuoneessa ainoastaan niin kauan kun harsokorennot ovat toukka-asteena, aikuiset harsokorennot eivät lisäänny kasvihuoneessa. Optimiolosuhteet harsokorentojen käytölle on 22-25 asteessa, lämpötilojen kriittiset ylä- ja alarajat ovat 10 ja 35 astetta. Harsokorennon toukkia voidaan varastoida muutaman päivän ajan 10 asteessa ennen levitystä. Suositeltavaa on kuitenkin levittää toukat mahdollisimman pian saapumisen jälkeen.

Kaksipistepirkot (Adalia pibunctata)

kaksipistepirkkoja (Adalia bipunctata) esiintyy kahden värisiä:  punaisia, joiden selässä on mustat täplät sekä mustia, joiden selässä on punaiset täplät. Täplät voivat olla myös laikkumaiset. Ne ovat kooltaan noin 3–6 mm kokoisia. Kaksipistepirkot ovat yleispetoja ja käyttävät pääasiassa ravinnokseen kirvoja, kemppejä ja punkkeja.

 

Pakkauskoot ja kantoaine:

  • kaksipistepirkot (Adalia bipunctata) 25 kpl (kantoaineena paperisuikaleet)
  • kaksipistepirkot (Adalia bipunctata) 80 kpl (kantoaineena paperisuikaleet)

 

 

Käyttöohjeet:

Purkin kansi avataan ja kaksipistepirkot ripotellaan/vapautetaan kasvustoon. Katso, että avaat purkin lähellä kasvustoa, jotta kaksipistepirkot eivät lennä karkuteille. Huomioithan, että kaksipistepirkot ovat lentäviä torjuntaeliöitä ja niitä suositellaan käytettäväksi ainoastaan suljetuissa olosuhteissa (lasitettu parveke, kasvihuone, sisätilat).

Kirvavainokaissekoitus-putkilot

Vainokaissekoitus-putkiloita (XX Protect) käytetään kirvojen ennakkotorjunnassa. Putkilot sisältävät eri vainokaislajeja (Aphidius ervi, A. matricariae, A.colemani, Ephedrus cerasicola, Praon volucre, Aphelinus abdominalis), joilla torjutaan eri kirvalajeja.

Vainokaiset ovat putkiloissa muumioina. Ensimmäiset vainokaiset kuoriutuvat vajaan viikon kuluttua putkien kasvustoon asettamisesta. Vainokaiset alkavat etsiä kirvoja, joita loisia. Muutaman päivän kuluttua loisinnasta kirva lopettaa syömisen ja lisääntymisen kirvavainokaisen jatkaessa kehitystään kirvan sisällä. Loisitut kirvat muuttuvat loisinnan loppuvaiheessa paperipussimaisesti pullistuneiksi, harmaanruskeiksi muumioiksi. Kirvamuumioita alkaa näkyä 10-15 vuorokauden kuluttua ensimmäisistä eliölevityksistä. Vainokaisia kuoriutuu putkiloista noin 2-3 viikon ajan.

 

Käyttöohje

Vainokaissekoitusten toimintaperiaate perustuu mm. siihen, että eri vainokaislajien kuoriutuminen on eriaikaista: osa kuoriutuu hetimiten, osa myöhemmin. Vainokaisputkiloita käytetään 1 putkilo/200m2 (pienoiskasvihuoneet 1/huone). Jos kirvoja ilmaantuu ennakkotorjunnasta huolimatta, tarvitaan lisätoimenpiteitä: harsokorennon toukat tai kaksipistepirkot.

Putkilo asennetaan kasvustoon kepin avulla ja korkki avataan.  Jos kasvustossa on jo kirvoja, suositellaan käytettäväksi harsokorennon toukkia tai kaksipistepirkkoja.

Muista avata putkilon korkki. Korkin ympärillä on hunajaa, jota vainokaiset käyttävät ravinnokseen. Käyttö vain suljetuissa olosuhteissa (avomaalla vainokaiset karkaavat).

 

Huomioitavaa

Vainokaisputkiloita voidaan varastoida 1-2 päivää ennen käyttöä 8-10 asteessa, joskin on suositeltua levittää ne mahdollisemman nopeasti lähetyksen saapumisen jälkeen. Protect –putkilot soveltuvat käytettäväksi myös alhaisissa lämpötiloissa, sillä niissä olevat vainokaislajit lentävät ja etsivät saalista jopa 10 °C:ssa. Sen sijaan kovin lämpimässä (25-30°C:ssa) vainokaisten toiminta heikkenee.

Kirvasääski (Aphidoletes aphidimyza)

Kirvasääskinaaras munii oranssit, pitkulaiset (noin 0,3) munat suoraan kirvapesäkkeisiin. Toukat (0,3-3 mm) voivat olla joko oransseja, punaisia tai ruskeita. Kirvasääsken toukka on kirvoja saalistava peto. Toukka halvaannuttaa saaliinsa myrkyllä ja imaisee tämän jälkeen sen elinnesteet. Aikuinen kirvasääski on noin 2 mm, hento, pitkäjalkainen hyönteinen. Aikuinen kirvasääski syö vain kirvahunajaa.

Aikuiset kirvasääsket lentävät ainoastaan illalla tai yöllä etsimään kirvahunajaa kirvapesäkkeistä. Ne munivat kirvojen läheisyyteen. Naaras munii 8-12 vuorokautta kestävän elämänsä aikana 100-140 munaa. Munista kuoriutuu parissa päivässä toukkia, toukkavaihe kestää 5-6 päivää. Toukka koteloituu maahan, kotelovaihe kestää 10-14 päivää. Kirvasääsken koko elämänkierto munasta aikuiseksi kestää noin 3,5 viikkoa. Kirvasääski sopii lähes kaikkien kasvihuoneissa esiintyvien kirvalajien torjuntaan kaikissa kasvustoissa. Kuitenkin kasveilla, joilla on karvaiset lehdet, torjuntateho voi olla odotettua heikompi.

 

Pakkauskoot ja kantoaine:

  • kirvasääski (aphidoletes aphidimyza) 1000 kpl (kantoaineena vermikuliitti)

 

Käyttöohjeet:

Kirvasääskilevitykset aloitetaan heti, kun kirvoja havaitaan. Kirvasääskikotelot levitetään kostealle kasvualustalle. Pakkaus sisältää vermikuliittia sekä kirvasääsken koteloita. Joskus toimitusmatkan aikana osa kirvasääskistä on jo ehtinyt kuoriutua, ne kannattaa vapauttaa kasvustonläheisyyteen.

Korkea ilmankosteus tehostaa kirvasääsken torjuntaa. Kirvasääsken muna vaatii 80-90%:n suhteellisen kosteuden kehittyäkseen kunnolla, ja aikuisetkin vaativat 70%:n ilmankosteuden. Lisääntyäkseen sääsket tarvitsevat yli 16 asteen yölämpötilan.

Torjuntateho on riittävä kun kirvasääskitoukka tai -muna löytyy 5 kirvan ryhmästä (peto kirvasuhde 1:5) kahden viikon sisällä levitysten aloittamisesta. Tarvittaessa torjunnan tueksi harsokorennon toukat tai kaksipistepirkot.

 

Huomioitavaa

Päivänpituuden alittaessa 14 tuntia kirvasääski menee lepotilaan ja kuoriutuu vasta keväällä päivien pidentyessä. Luonnonoloissa kirvasääski on lepotilassa syyskuusta toukokuuhun, joskin kasvihuoneissa lepotila purkaantuu jo aikaisemmin korkean lämpötilan ansiosta. Tekovalotus (yli 14 h/vrk) kuitenkin estää lepotilan. Kirvasääskiä voidaan varastoida 8-10 asteessa muutaman päivän ajan.

Yhteystiedot

TarhurinApu (Biotus Oy)

Tiilenlyöjänkatu 5
30100 FORSSA

Ota yhteyttä
050 309 0810

tarhurinapu@biotus.fi

TarhurinApu

Biotus

Tarhurinapu sivuston teksti ja kuvat
© Biotus Oy / valokuvaajat

Y-tunnus 1840555-9

Pääsääntöisesti olemme tavoitettavissa

maanantaista perjantaihin klo 8-16