Tunnistus

Vadelmanäkämäpunkki naaras on vaalean ruskehtava ja 0,11-0,13 mm kokoinen. Ne talvehtivat kuoren halkeamissa ja silmusuomujen välissä. Vadelmanäkämäpunkit elävät lehtien alapinnalla. Se on etenkin Glen Ample –vadelmalajikkeen merkittävä tuholainen.

Vioitus

Äkämäpunkit aiheuttavat imennällään vadelman lehtien yläpintaan selvästi rajautuneita keltaisia laikkuja, kun taas lehden alapinta vaalenee. Myös raakileet voivat vioittua kuivina kesinä epämuodostuneiksi ja epätasaisesti kypsyviksi. Nuorissa versoissa äkämäpunkin vioitus saattaa kellastuttaa koko verson. Jos kellastuneita lehtiä on paljon, saattaa vadelman kasvu heikentyä merkittävästi.

Biologia

Äkämäpunkit voivat lisääntyä neitseellisesti eli partenogeenisesti. Niiden lisääntymiskyky on suuri ja vuoteen mahtuu useita sukupolvia.

Torjunta

Vadelmanäkämäpunkin biologisia torjuntakeinoja tutkitaan. Alustavien tutkimusten mukaan Amblyseius swirskii –petopunkki sopii käytettäväksi vadelmanäkämäpunkin torjuntaan.

Tee ennen silmujen avautumista öljy+saippua –käsittely (2-4%) ja levitä lehtien puhjettua swirskii –petoja 3-4 viikon välein, 50-100 kpl / m².

Petopunkit levitetään suoraan kasvustoon kantoaineessa. Levityksessä voidaan käyttää apuna pahvisia Biobox-laatikoita, jotka ripustetaan kasvustoon. (huom, biobox-laatikot myydään erikseen). Amblyseius swirskii-petopunkkeja on saatavilla myös petopunkkipusseissa (500 kpl erissä). Petopunkkipussit ripustetaan kasvustoon roikkumaan suojaisiin paikkoihin.

Tunnistus

Aikuinen päärynänäkämäpunkki on vaalea, kapea ja kooltaan 0,2–0,24 mm. Sekä naaraat, että koiraat talvehtivat silmusuomujen alla. Äkämäpunkit lisääntyvät äkämämuodostumien sisällä.

Vioitus

Äkämäpunkkien imentä aiheuttaa puun nuoriin lehtiin aluksi vaaleanvihreitä rakkulaäkämiä, jotka myöhemmin ruskettuvat ja jopa mustuvat. Äkämäpunkkien vioitus ilmenee heti lehtien puhjettua. Vioitetut nuoret lehdet kiertyvät reunoistaan, vanhemmat lehdet ruskettuvat. Vioitettujen hedelmien pintaan kehittyy laajoja nukkamaisia laikkuja, jotka ruskehtuvat. Runsas vioitus haittaa kasvin yhteyttämistä ja vaikuttaa pienentävästi myös kehittyvien hedelmien kokoon.

Torjunta

Äkämäpunkkeja voidaan torjua torjunta-ainevalmisteilla tai rikittämällä. Myös petopunkit syövät niitä, mutta torjunnan onnistumisesta ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa.

Parhaiten äkämäpunkkien biologiseen torjuntaan soveltuvat Amblyseius andersonii sekä Amblyseius swirskii-petopunkit.

Levitys keväällä ilmojen mukaan (yleensä toukokuun alkupuolella). Petopunkit levitetään suoraan kasvustoon kantoaineessa. Levityksessä voidaan käyttää apuna pahvisia Biobox-laatikoita, jotka ripustetaan kasvustoon. (huom, biobox-laatikot myydään erikseen). Amblyseius swirskii-petopunkkeja on saatavilla myös petopunkkipusseissa. Petopunkkipussit ripustetaan kasvustoon roikkumaan suojaisiin paikkoihin (noin 1-2 pussia/puu).