Kirvat ovat varmasti tuttuja niin maallikoille kuin harrastajille. Kirvojen nopea lisääntyminen ja suuret kirvapopulaatiot lieneekin suurin haitta harrastajaviljelmillä. Kirvat yleisesti ovat helppoja tunnistettavia jo silmämääräisesti, mutta lajin tunnistamiseksi apuna on paras käyttää luuppia tai suurennuslasia.
Kirvat ovat sekä siivettömiä, että siivellisiä pehmeäihoisia hyönteisiä. Kirvojen ruumis on pulleahko ja sen takaosassa on yleensä selkäputket. Kirvojen jalat ja tuntosarvet ovat yleensä pitkät ja hennot.
Kirvoille ominaista on niiden nopea lisääntyminen, ja tästä syystä niiden tarkkailu ja havaitseminen ajoissa on erityisen tärkeää. Yleensä ensimmäisenä kirvojen olemassaolon huomaa niiden jättämistä kirvannahoista lehdillä.
Tiesitkö? Naaraskirvat tuottavat ensin siivettömiä yksilöitä, kunnes vallatulta kasvilta alkaa loppua tila. Tämän jälkeen naaraskirvat alkavat tuottamaan siivellisiä yksilöitä, jotka voivat levitä muualle kasvustoon, vaikkapa kasvihuoneen toiseen päähän, ja alkaa lisääntymään siellä.
Miksi siis kirvat ovat niin haitallisia kasveille?
Kirvat aiheuttavat kasvien lehtiin vioitusta imemällä niistä kasvinestettä, joka vaikuttaa negatiivisesti kasvisolukon toimintaan ja näin kasvin lehtien hyvinvointiin. Samalla ne levittävät mesikastetta, joka tahmaa lehdet. Mesikaste on otollinen alusta erilaisille homeille ja sienille, jotka vaikuttavat negatiivisesti kasviin. Kirvat levittävät myös joitakin kasvien virustauteja.
Juurikaskirva rosmariinilla, kuva Heini Koskula.
Yleisimmät kotikasvatuksia kiusaavat kirvat ovat koisokirva, persikkakirva sekä juurikaskirva:
Koisokirva (Aulacorthum solani) on 1,8–3 mm kokoinen ja väritykseltään vihertävä. Siivettömien aikuisten pakaroiden päällä on selvästi tummat laikut. Koisokirvan tuntosarvet ovat ruumista pidemmät.
Persikkakirva (Myzus persicae) on 1,2–2,3 mm kokoinen ja sen väritys vaihtelee vaaleanpunaisesta keltaiseen ja vihertävään infektoidun kasvilajin mukaan. Persikkakirvan selkäputket ovat usein keskeltä ja kärjestä hieman pullistuneet ja tummuneet. Tuntosarvet ulottuvat selkäputkiin saakka.
Juurikaskirva (Aphis fabae) on 1,5–3 mm kokoinen. Väritykseltään ne ovat mattamustia, ruskeita ja oliivinvihreitä. Niiden tuntosarvet ovat puolet ruumiin pituudesta ja niiden jalat ovat vihreät, joissa on tummat nivelkohdat.
Kirvoja torjuntaan harsokorennon toukilla, VerdaProtect -kirvavainokaisputkiloilla sekä kaksipistepirkoilla.
Persikkakirva, kuva Heini Koskula.
Millaisia kirvojen torjuntaan käytettävät eliöt ovat?
VerdaProtect -putkilot sisältävät eri kirvavainokaislajeja, jotka loisivat monia eri kirvalajeja. Kirvavainokaiset aikuistuvat putkilossa ja vapautuvat putkilon lentoaukon kautta etsimään kirvoja loisittavaksi. Loisitut kirvat muuttuvat rusehtaviksi ”kirvamuumioiksi” ja myöhemmin niistä kuoriutuu uusi kirvavainokainen.
VerdaProtectin käytössä on kuitenkin otettava huomioon, että mikäli kirvoja on kasvustossa jo runsaasti, olisi syytä käyttää muutakin kirvatorjuntaa! VerdaProtectia käytetään vain suljetuissa tiloissa, sillä avomaalla siivekkäät kirvavainokaiset karkaavat.
Verda- putkilo purkissa, kuva Annaliina Hietanen.
Harsokorennon toukat (Chrysoperla carnea) ovat yleispetoja, jotka syövät lähes kaikkia kirvalajeja! Ne ovat noin 2–3 mm kokoisia, mutta voivat kasvaa jopa 1 cm mittaisiksi. Toukat voivat syödä jopa satoja kirvoja kehityksensä aikana.
Harsokorennon toukat ovat erittäin pieniä, ja piiloutuvat kantoaineen ja kasvuston joukkoon helposti. Joten vaikka levitettäessä näyttäisi siltä, että olet tilannut vain kantoainetta ja torjuntaeliötä ei näy missään, kyllä ne toukat siellä piileskelevät.
Harsokorennontoukka, kuva Minna Pajunen.
Kaksipistepirkot (Adalia bipunctata) ovat väritykseltään joko punaisia, joiden selässä on mustat täplät, tai mustia ja selässä on punaiset/tumman oranssit (ruosteiset) täplät. Täplät voivat olla myös laikkumaiset. Kooltaan kaksipistepirkot ovat noin 3–6 mm kokoisia. Kaksipistepirkot ovat yleispetoja ja käyttävät pääasiassa ravinnokseen kirvoja, kemppejä ja punkkeja. Siksi ne ovatkin loistava vaihtoehto kirvojen torjuntaan.
Kaksipistepirkkoja kannattaa hyödyntää kirvojen torjuntaan vain suljetuissa olosuhteissa, kuten lasitetuilla parvekkeilla, kasvihuoneissa ja muissa sisätiloissa, jotta ne eivät lennä pois.
Kaksipistepirkko lehdellä, kuva Katrianna Leino.
Teksti TarhurinApu